Autoilu on elokuvien kestoaihe. Niin kuin oikeassa elämässä, myös elokuvissa autolla ajaminen tarjoaa mahdollisuuden käsitellä monenlaisia teemoja, kuten vapautta, pakomatkoja, henkilökohtaista kasvua ja välienselvittelyjä. Autolla ajaminen symboloi matkaa usein niin fyysisessä kuin henkisessä mielessä. Ajamisen ympärille on rakennettu niin jännityselokuvia kuin draamallisia tarinoita perhesuhteista ja itsensä etsimisestä. Viime aikoina dokumentit ovat ottaneet autoiluaiheen omakseen tarjoamalla intiimejä kertomuksia, joissa matkan symboliikka yhdistyy henkilökohtaisiin pohdintoihin.
Vähän aikaa sitten ilmestynyt ruotsalainen dokumenttielokuva “Den sista resa – viimeinen matka” on tuore esimerkki autoilusta elokuvan keskeisenä teemana. Elokuvassa juontajat Filip Hammar ja Fredrik Wikingsson vievät Filipin masentuneen isän, Lars Hammarin, tämän ehkä viimeiselle matkalle Ranskaan. Elokuvan keskiössä on autoilu, mutta sen taustalla kytee syvällisempi kysymys elämän päättymisestä ja sukupolvien välisestä yhteydestä.
Matkailu ja autoilu elokuvan teemana
Autoteemaisissa elokuvissa ajetaan autoja, ostetaan autoja ja räjäytetään autoja. Autoilu voi elokuvissa symboloida monia asioita. Se voi olla vapautta, kuten klassisissa road movie -elokuvissa, joissa päähenkilö pakenee arkista todellisuutta ja etsii itseään matkalla. Toisaalta autoilu voi olla tapa selvitellä välejä, kuten perhedraamoissa, joissa matkan aikana koetut vastoinkäymiset paljastavat henkilöhahmojen välisiä jännitteitä ja tunteita.
Den sista resa – viimeinen matka tarjoaa autoiluun omanlaisensa näkökulman. Tässä dokumenttielokuvassa matkan tarkoitus ei ole pelkästään päästä Ranskaan. Kyse on henkisestä matkasta, jolla mennään kohti isän ja pojan suhteen uudelleen löytämistä. Se on myös elokuva elämän loppumetreillä ääneen sanotuista asioista. Elokuva hyödyntää autoilun perinteisiä teemoja, kuten vapautta ja matkan symboliikkaa, mutta tuo siihen mukaan vanhuuden ja kuoleman teemojen pohdintaa. Oranssi pieni auto, joka kuljettaa päähenkilöitä läpi Euroopan, on paitsi fyysisen matkan väline, myös eräänlainen siirtymä elämän eri vaiheiden välillä.
Den sista resan – dokumentaarinen autoiluelokuva
Den sista resa on onnistunut keräämään laajaa huomiota Ruotsissa, ja se on rikkonut dokumenttielokuvien katsojaennätyksiä. Tämä kertoo siitä, kuinka dokumentitkin voivat houkutella suuria yleisöjä, vaikka niiden aiheet olisivat henkilökohtaisia ja intiimejä. Elokuvassa Hammar ja Wikingsson vievät katsojan matkalle, joka on samalla kertaa humoristinen, koskettava ja melankolinen. Dokumentin aikana nähdään, kuinka Filip yrittää palauttaa masentuneen isänsä elämänilon ja saada tämän heräämään vielä kerran elämän merkityksellisyyteen.
Elokuvan autoiluosuus korostuu erityisesti sen visuaalisessa kerronnassa. Autoa kuvataan kauniissa maisemissa eri kulmista: edestä, takaa ja ylhäältä, mikä tuo visuaalista vaihtelua yksinkertaiseen matkantekoon. Samalla se muistuttaa katsojaa siitä, kuinka matka symboloi myös sisäistä liikettä ja muutosta. Näistä visuaalisista elementeistä huolimatta elokuvan kerronta on saanut kritiikkiä liian ohjaillusta ja alleviivaavasta tyylistä, jossa tunteita korostetaan jopa liikaa pianomusiikilla ja ohjaajien valmiiksi kirjoitetuilla repliikeillä. Dokumentaarisuuden tunne kärsii tällaisista valinnoista, ja tekee joidenkin elokuvan nähneiden mielestä kokemuksesta paikoin keinotekoisen.
Autoilu draamallisena keinona
Autoilua on käytetty elokuvissa aikaisemminkin perhesuhteiden ja sukupolvien välisen jännitteen purkamiseen. Esimerkiksi suomalainen elokuva Tie pohjoiseen käsittelee samankaltaista teemaa, jossa isä ja poika selvittävät välejään pitkän automatkan aikana. Samoin Mika Ronkaisen dokumentti Laulu koti-ikävästä tutkii autoilun avulla isän ja pojan suhdetta ja elämän merkityksellisyyttä siirtolaisuuden kontekstissa.
Den sista resa tuo tähän genreen uudenlaista näkökulmaa. Keskiössä on paitsi isä-poika-suhde, myös vanheneminen ja elämän rajallisuuden ymmärtäminen. Vaikka elokuva ei ehkä onnistu täysin välittämään yleispätevää sanomaa vanhenemisesta ja sukupolvien välisestä suhteesta, se tarjoaa ajankohtaisen näkökulman siihen, kuinka autoilun avulla voidaan kertoa eri ihmisten koskettavia tarinoita.