Entinen kansanedustaja Jaakko Laakso on jälleen ajankohtaisissa puheenvuoroissa, kun hänen uutuuselämäkertansa Punainen takapiru on herättänyt huomiota. Mutta mitä kaikkea tämän poliittisen konkariuran varjossa piilee — ja miksi juuri nyt medialle kelpaa nostaa esiin hänen nimensä uudelleen?
Politiikan monipolvinen taival
Jaakko Tapani Laakso syntyi Turussa 20. toukokuuta 1948. Opiskeltuaan valtiotieteitä, hän työskenteli pitkään lehtimiehenä — muun muassa kommunistilehti Tiedonantaja – jossa hän oli eduskuntatoimittajana. Vuonna 1991 Laakso tuli valituksi Vasemmistoliiton edustajaksi eduskuntaan, missä hän vaikutti kahdeksan vaalikauden ajan aina vuoteen 2011 saakka.
Politiikassa Laakso ei ollut vain tavallinen kansanedustaja. Hänellä oli merkittävä rooli puolustusvaliokunnassa, jossa hän toimi aktiivisesti monia vuosia. Hän vetäytyi eduskunta-uraltaan vuonna 2010 ilmoittaen, ettei asetu enää ehdolle – samalla korostaen, että yli 20 vuoden luottamukseen ei kannata tukeutua joksikin pysyväksi periaatteeksi.
Vaikka eduskuntaura päättyi, Laakson julkisuus ei kadonnut mihinkään.
Uutuuskirja ja herännyt kiinnostus
Vuonna 2025 Laakso julkaisee elämäkertateoksensa Punainen takapiru (Docendo), ja sen ennakkojulkaisut ovat vyöryttäneet hänen menneisyytensä mediakeskusteluun. Kirjassa hän avaa muun muassa suhdettaan kommunismiin, Moskova-yhteyksiin ja erilaisiin tiedustelukytkentöihin.
Erityistä huomiota on saanut Laakson pohtima tilanne, jossa hän saattaa olla mainittu KGB:n arkistoissa tiedusteludokumentissa nimellä ”Jan”. Hän itse arvelee, että Suojelupoliisi (Supo) on voinut vuonna 1992 saada halluunsa kyseisen dokumentin ja että se olisi vaikuttanut hänen asemaansa eduskunnan puolustusvaliokunnassa.
Kirjassa hän kommentoi kohua, jonka mukaan Helsingin Sanomissa julkaistu 1993 juttu leimasi hänet “Neuvostoliiton vakoojaksi”, vaikka tuomitsee syytteet liian äkkipikaisiksi. Laakso nostaa esiin myös Venäjän tiedusteluarkistoihin liittyvän Vasili Mitrohinin aineiston, jossa hänen nimensä mainittiin.
Azerbaidžanin lobbaus ja eettiset kiistat
Toinen keskeinen syy siihen, miksi Laakso on taas mediassa, liittyy hänen toimintaansa Euroopan neuvoston tasolla lobbarina Azerbaidžanin puolesta. Vuonna 2018 julkaistussa Euroopan neuvoston ulkopuolisen tutkimusryhmän raportissa todettiin, että Laakso oli rikkonut eettisiä sääntöjä lobbaamalla palkkaa vastaan – teko, joka johti hänelle elinikäiseen porttikieltoon Euroopan neuvoston tiloihin.
Laakso ei kiellä lobbaustoimintaa, vaan myöntää toimineensa palkallisesti lobbarina, mutta väittää, ettei kyseessä ollut lahjusten vaihto. Hänen mukaansa työ liittyi Azerbaidžanin ja Euroopan neuvoston välisten suhteiden “normalisointiin” eikä salaiseen vaikuttamiseen ihmisoikeuskysymyksissä. Vastustajat ja kriitikot taas katsovat, että Laakson toiminta on ollut ongelmallista, koska kansanedustajuuden jälkeisessä toiminnassa hänen poliittinen vaikutusvaltansa ja (silloin turvatut) yhteydet voisivat edistää lobbauskohteita.
Julkinen kuva, kritiikki ja puolustus
Laakso on jo vuosia ollut monenlaisten epäilysten kohde. Erityisesti Venäjään liittyvät yhteydet ovat herättäneet hälytyksiä. Suvi-Anne Siimes, entinen puolueen puheenjohtaja, on kirjassaan arvostellut Laaksoa siitä, että tämä toimisi Venäjän etujen edistämiseksi. Vuonna 2014 Mitrohinin arkistojen julkistaminen paljasti hänen olleen arkkitehtinä KGB:n kohdelistauksissa nimellä “Jan”.
Toisaalta Laakso kertoo itse näkevänsä jatkuvat syytökset osin poliittisena mustamaalauksena. Demokraatti-lehden kritiikkissä hänet kuvataan esiintyvän muisteluissaan ”katumattomana”, mutta hän itse näkee toiminnan osana poliittista-ideologista taistelua.
Moni kommentaattori huomauttaa, että Laakson tilanne tarjoaa näkymän aivan lähihistorian poliittisiin jännitteisiin: miten kommunismin, itä-länsi-suhteiden ja tiedustelutoiminnan varjot yhä elävät suomalaisessa julkisessa keskustelussa.
Miksi juuri nyt?
Useampi seikka selittää, miksi Jaakko Laakson nimi on taas mediassa:
- Elämäkerta Punainen takapiru tuo julki uusia näkökulmia ja herättelee vanhoja kysymyksiä.
- Uudet paljastukset KGB-arkistoista ja Mitrohinin aineistoista ovat jälleen nousemassa esiin keskustelussa.
- Eettiset kiistat Azerbaidžanin lobbaustoiminta ja Euroopan neuvoston porttikielto ovat kiistelyn kohteena mediassa.
- Historialliset resonanssit Laakson kuva eroaa monien nykypoliitikkojen kuvasta: roolissa, jossa ideologia, kansainvälinen politiikka ja tiedusteluyhteydet kietoutuvat toisiinsa.