Miten yksi kuva henkilöltä, joka muutenkin tarvitsee julkisuutta elääkseen voikaan saada niin paljon keskustelua ja kommentteja, voikaan saada aikaan näin paljon liikehdintään. Johanna Tukiainen on nimittäin jälleen repäissyt.
Siinä että Johanna Tukiainen meni kihloihin, ei sinällään enää ole mitään uutta, mutta se, että hänen kuvankäsittelynsä ovat jälleen edenneet aivan toiselle tasolle, ja tällä kertaa hänen kuvastaan puhuttiin jo Maisa Torppana – mutta niinhän se on, katso ja totea itse.
Miksei Tukiainen tyydy vain pieniin modifikaatioihin kuvissaan? Koska hän ei ole enää sellainen todellisuudessa, kun hän kuvittelee, joten kuvien käsittelyn kautta hän pääsee pakenemaan todellisuutta – edes omissa ajatuksissaan.
Eikä kuvankäsittely pysähtynyt Joonaksen kanssa olevaan kihlajaiskuvaan….
Miksi Johanna toimii kuten toimii?
Pakonomainen ja voimakas tarve muokata omia sosiaalisen median kuvia kertoo usein siitä, miten ihminen kokee itsensä, suhteensa muihin ja ympäröivän digitaalisen kulttuurin paineet. Kyse ei ole pelkästä pinnallisuudesta, vaan ilmiön taustalla vaikuttaa usein monimutkainen yhdistelmä psykologisia tekijöitä.
- Jatkuva filtterien ja muokkaustyökalujen käyttö kertoo usein siitä, että ihminen kokee suuren ristiriidan oman todellisen ulkonäkönsä ja sen ihanteen välillä, jonka hän haluaisi saavuttaa.
- Muokkaamisesta voi tulla suojamuuri. Kun omia ”virheitä” (kuten ryppyjä, ihon epätasaisuuksia tai kehon muotoja) häivyttää, luo itselleen turvallisemman olon kohdata muiden katseet verkossa.
- Kun ihminen katsoo itseään pitkään vain digitaalisesti muokattujen kuvien kautta, hänen käsityksensä omasta aidosta ulkonäöstään voi vääristyä. Tätä kutsutaan joskus ”Snapchat-dysmorfiaksi”. Ihminen alkaa pitää muokattua versiota ”normaalina” ja kokee ahdistusta nähdessään itsensä tavallisessa peilissä tai muokkaamattomassa valokuvassa.