Martinan tarina avautuu SuomiAreenassa, jossa keskustelun keskiössä olivat ylivelkaantuminen, pikavipit ja ulosotto. Yrittäjänä hän näkee arjessaan suomalaisten elämäntilanteen kovenemisen. Hän kuvaa, miten monilta puuttuu varaa hyvinvointiin: ei pysty leikkauttamaan tukkaansa, ostamaan silmälaseja tai käymään hieronnassa, vaikka juuri ne tukisivat jaksamista.
Martina korostaa, että ylipäätään pienempiinkään ostopäätöksiin suhtaudutaan nykyään äärimmäisen varovaisesti.
– Pientäkin ostopäätöstä mietitään hirveän tarkkaan ja se on huolestuttavaa, hän toteaa.
Hän näkee asiakaskunnan sinnittelevän kipeän olon kanssa, vailla mahdollisuutta panostaa omaan terveyteensä.
Yrittäjyyden ja velkaantumisen ristiaallokossa
Martinan oma elämä kytkeytyi vahvasti velkaantumisen riskiin nuorena. Hän myöntää, että kulutus meni aikoinaan liiallisuuksiin. Tämä oli helppoa, koska kokemusta, tietoa ja budjetointitaitoa ei vielä ollut – minkä Jone Nikulakin toi esille keskustelussa: nuorella ei ole ymmärrystä rahan hallinnasta.
Tällä hetkellä Martina näkee työtä yrittäjänä, jossa omakin lomarahallinen lepo on ikään kuin luksus. Vaikka talouden ahdinko on yleistä, yrittäjillä itsellään ei ole varaa pitää palkallista lomaa. Tämä on aspekti, joka usein jää piiloon julkisessa keskustelussa – mutta jota hän haluaa tuoda esiin puheenvuorollaan.
Taloudellinen jännite arjen päätöksissä
Ylivelkaantuminen näkyy ihmisten arjessa suoraan: vuokra ja laskut ovat usein niin kovat, ettei säästöihin jää varaa. Tämä saa ihmiset jättämään ostamatta perustavaroita, käyttämättä palveluja ja leikkaamaan hyvinvoinnista, mikä heikentää työkykyä ja elämänlaatua. Martina painottaa, että terveyteen liittyvien hankintojen laiminlyönti on erityisen vakava ongelma – pidetään kipeänä, mutta vältetään hoitokulut.
Vaikka velka ei ole uudelleen ilmaantunut kaikille, pelko ja epävarmuus vaikuttavat kulutuskäyttäytymiseen. Talouden tiukkuus tekee rahan käyttämisestä niin herkää, että pienikin askel arjessa voi aiheuttaa stressiä ja pahimmillaan ajautumista takaisin umpikierteeseen.
Yhteiskunnan vastuu ja tuki
Martinan näkökulmasta yhteiskunnan tehtävä olisi lisätä neuvontaa ja tukea ylivelkaantuneille sekä nuorille, joilta puuttuu taloudellinen lukutaito. Monet olisivat paremmassa jamassa, jos ne perusinstrumentit – kuten opastus lainoista, budjetoinnista ja kulutuksen suunnittelusta – olisivat laajemmin saatavilla ja tunnettuja.
Samalla hän ehdottaa, että terveyden ja hyvinvoinnin kustannusten tulisi olla helpommin hallittavissa. Jos pienellä ostolla voisi saada konkreettista apua työkykyyn ja jaksamiseen, koko väestön hyvinvointi voisi kohentua ja pitkällä tähtäimellä vähentää kalliita taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia.
yrittäjäelämän varjopuoli
Yrittäjänä Martina kokee painetta pitää pyörät pyörimässä – palkat, laskut ja investoinnit vaativat jatkuvaa rahavirtaa. Palkallisen loman pitäminen on näin ollen harvinaista, jos ei mahdotonta. Tässä suhteessa hänen tilanteensa ei eroa valtavasta määrästä suomalaisia yrittäjiä, jotka venyvät omalla vapaa-ajallaan, jotta liiketoiminta toimii.
Tämä jatkuva jännite voi johtaa henkilöstön ylityöllistymiseen, stressiin ja terveysongelmiin, joita ei heti haluta tuoda julkisesti esiin. Martina haluaakin korostaa sitä, että yrittäjillä pitää olla realistisia mahdollisuuksia levätä ja panostaa omaan terveyteen – ei vain liiketoimintaan.
Keinoja tilanteen kohentamiseksi
Ensinnäkin tarvitaan laajempaa talouskasvatusta – koulussa, työpaikoilla ja yrittäjäpiireissä. Budjetointiin, lainojen hallintaan ja säästämiseen liittyvän osaamisen vahvistaminen voisi ehkäistä ylivelkaantumista ja poistaa pelkoa talouden hallinnasta. Siihen voi sisältyä mm. opasvideoita, työpajoja ja joltain matalankynnyksen palveluja.
Toiseksi hyvinvointipalvelut tulisi integroida osaksi arjen tukiverkostoja niin, että esimerkiksi hieronta, fysioterapia tai mielenterveysapu eivät ole luksusta vaan olennainen osa työkyvyn ylläpitoa. Tämä voisi toteutua yhteistyössä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa.
Yhteenveto
Martina Aitolehden SuomiAreenassa tuoma keskustelu muistuttaa siitä, että ylivelkaantuminen ja sen vaikutukset ovat laajempia kuin pelkkä sanapari. Se kietoutuu hyvinvointiin, terveyteen ja työntekijän sekä yrittäjän jaksamiseen. Hänen henkilökohtainen kokemuksensa nuorena velkaantuneena ja nykyinen arki yrittäjänä luovat vaikuttavan ja uskottavan kokonaiskuvan.
Samalla se nostaa esiin toimenpiteitä, joita sekä yksilö että yhteiskunta voivat ottaa käyttöön. Ennaltaehkäisevä talousneuvonta, paremmat tulo-/menoälykkyys- ja hyvinvointipalvelujen integrointi voisivat merkittävästi vähentää taloudellista ja henkistä kuormaa.
Ps. Martinan tilanne ei oikeasti eroa mitenkään kymmenistä tuhansista suomalaisista yrittäjistä – ei heidänkään lomansa ole palkallista.